”ÄLÄ MOITI PIMEYTTÄ, VAAN SYTYTÄ VALO!”

Kun aikanaan aloitin työni Tietotehdas Oy:n (nykyinen Tieto Oy) talous- ja hallintojohtajana pääsin heti toimitusjohtaja Juhani Luukkosen pakeille. Ensimmäinen huomio huoneeseeni astuessa oli seinällä oleva taulu, jossa luki tuo otsakkeessa oleva teksti. Juhani huomasi katseeni ja sanoi: ”Martin, kun nyt aloitat täällä Tietotehtaalla, niin älä vedä liian nopeasti ja hätäisesti johtopäätöksiä. Jos ihmiset tekevät sinusta asioita tyhmästi tai tehottomasti, niin muista, että heillä on siihen jokin syy. He toimivat joko annettujen ohjeiden mukaisesti, tai heillä on jokin muu heidän kannaltaan pätevä syy. Sen vuoksi selvitä perusteellisesti, miksi toimitaan niin kuin toimitaan, ja pyri löytämään parempia ratkaisuja, ts. älä moiti, vaan sytytä valo.”

Tämä oli hyvä ohje, ja se on ohjannut ajatteluani koko pitkän virallisen työurani, ja jo pitkään jatkuneen eläkkeellä olonikin ajan. En varmasti ole onnistunut läheskään noudattamaan ohjetta niin hyvin kuin olisi pitänyt, mutta on se vaikuttanut takaraivossani koko ajan.

Kun ajattelen vertaistukityötämme menierikkojen elämänlaadun parantamiseksi, tuon elämänohjeen merkitys kasvaa huikeaksi. Jos osaamme itse oikealla tavalla suhtautua asioihin sillä positiivisuudella, joka on tai jonka ainakin tulisi olla luontainen ominaispiirre vertaistukityötä tekevälle, meillä on todella suuri mahdollisuus sytyttää, ja tuottaa valoa muille menierikoille. Positiivisuuden merkitystä ei voi koskaan yliarvoida. Valoisa suhtautuminen niin omiin, tuettavien ja heidän läheistensä haasteisiin auttaa elämänlaatua parantavien ratkaisujen löytämisessä. Positiivinen vertaistukihenkilö on kuin MAJAKKA, joka tuottaa valoa tuettavilleen.